Erämaan suuri verilöyly: tuhansia kuollut!
Egypti lähti sotaan heettiläisiä vastaan vain kuunkierto sitten, vuonna 1350 eaa, jolloin Egyptiläisten ja heettiläisten joukot kohtasivat heettiläisten keskuksen Nesan lähistöllä. Taistelusta tuli verinen mutta nopea, ja pian saimme tietää tuloksen. Mahtavan ylipäällikkö Horemhebin joukot olivat hänen johdollaan saavuttaneet useita voittoja kuluneen kuunkierron aikana. Kuitenkin viimeisin haaste oli ylivoimaisesti suurin ja vaati eniten uhrauksia taistelun molemmilta osapuolilta.
Heettiläiset olivat jo pitkään valloittaneet Egyptin maata luvatta ja egyptiläisten heitä kummemmin estelemättä, sillä farao Ekhnaton vihasi sotaa eikä antanut kenenkään hyökätä heettiläisiä vastaan tai ajaa heitä pois. Kuitenkin farao Ekhnaton oli vain kuunkierto ennen kuolemaansa antanut luvan päällikkö Horemhebille johtaa joukkonsa valloittamaan takaisin nämä vääryydellä ryöstetyt alueet.
Päällikkö Horemhebilla oli kuitenkin ongelmia heti alusta asti: hänellä ei nimittäin ollut kuin farao Ekhnatonin pienehkot joukot, sillä farao oli itse uskonnollisessa hurmoksessaan halunnut poistaa kaikki sotajoukot armeijan käytöstä, lukuun ottamatta ylipäällikkö Horemhebin läheisimpiä sotilaita ja upseereita.
Mutta ylipäälliköllä oli jo hyvä suunnitelma valmiina: mennessään uhraamaan suurelle Ammonille hän piti ensin kunnioitusta herättävän puheen temppelin edessä, ja tällä hän voitti puolellensa monet epäuskoiset saaden näin täydennystä joukkoihinsa. Hän myös marssitti kasvaneet joukkonsa katujen halki, joka herätti pelkoa sekä kunnioitusta kansassa ja näin vahvisti hänen asemaansa.
Pian päällikkö Horemheb alkoi palkata kaikkialta Egyptistä tulevia miehiä mukaansa sotaretkelle, sillä ne kansalaiset, jotka kannattivat faraota, menettivät kaiken omaisuutensa suuren Ekhnatonin kuollessa ja väärän jumalan, Atonin, kuollessa hänen mukanaan. Vielä hän osti jokaisen Kreetasta tulevan laivan miehistön käyttöönsä, ja hänen joukkonsa kasvoivat hetkessä kymmenkertaisiksi.
Kun ylipäällikkö Horemheb saapui joukkoineen Taniksen erämaahan, he tuhosivat kolmen yön aikana kaikki heettiläisten valtavat vesiruukut, joita nämä olivat sijoittaneet ympäri erämaata. Tämä aiheutti suurta sekasortoa heettiläisten keskuudessa, ja ruukkujen tuhoaminen oli tärkeää sodan lopputuloksen kannalta.
Seuraavaksi he kiisivät Siinain erämaan läpi, aina Syyriaan asti, jättäen hitaammat muona- ja lääkintäjoukot taakseen. Syyriassa he olivat voittoisia monessa taistelussa kuningas Azirun johtamia syyrialaisia ja heettiläisiä vastaan, kunnes Horemhebin joukot saavuttivat Ghazan. Siellä taistelun suunta muuttui kokonaan; heettiläiset nimittäin kokosivat joukkonsa ja yhdistivät voimansa Syyrian joukkojen kanssa, ja lopulta he saivat kiivaat egyptiläiset perääntymään ja näin he saattoivat jatkaa Ghazan piiritystä, sillä Ghazan voittaminen Egyptiltä merkitsisi Azirun joukkojen varmaa voittoa.
Sodan jaloissa potkittu ja nöyryytetty Horemheb päätti silti viisaasti jäädä paikoilleen toipumaan haavoista sen sijaan, että olisi käynyt epätoivoisesti uuteen hyökkäykseen. Hänellä ei nimittäin ollut enää edes 500 taistelukelpoista miestä joukoissaan niistä 2 500:a jotka lähtivät Egyptistä. Sen sijaan hän antoi sotilailleen käskyn kaivaa maahan syviä ojia ja kiskoa suuria kallionlohkareita solaan esteiksi heettiläisten sotavaunuille.
Näin sotilaat raatoivat solassa iltaan asti, jolloin Horemheb laittoi tiedustelijat asemiin odottamaan yötä. Moni ei nukkunut tuona yönä, ja kun aamu koitti, vain jotkut onnekkaat tiedustelijoista palasivat takaisin leiriin. Heettiläiset olivat kierrelleet koko yön solassa ja aiheuttaneet huomattavaa vahinkoa Horemhebin joukoille.
Seuraavana päivänä varsinainen suuri sota alkoi. Jos Egypti nyt perääntyisi, kuningas Aziru tuhoaisi ensin heidän joukkonsa, sitten valtaisi Ghazan ja lopuksi valloittaisi koko Egyptin maan. Ylipäällikkö Horemheb kuitenkin tiesi tämän, ja hän ei aikonut antaa sen tapahtua; olihan hän antanut silloiselle faraolle sanansa, että Ghaza pitäisi ja Egypti tulisi vielä kukistamaan Azirun joukot, ja juuri hän olisi se joka tulisi nostamaan Egyptin taas täyteen kukoistukseensa.
Heettiläiset syöksyivät ensin noin kahdensadan sirpeillä varustetun sotavaunun voimin egyptiläisten varustuksia vastaan. Egyptiläiset kuitenkin onnistuivat torjumaan nämä leikkaavat vaunut helposti, sillä useimmat niistä törmäsivät kiviin, terät katkesivat, hevoset sotkeentuivat jalkoihinsa ja vaunut kaatuivat maahan, jolloin Horemhebin sotilaiden oli helppo pistää heidät kuoliaiksi keihäillään.
Horemheb ei kuitenkaan innostunut tästä liikaa, vaan laittoi sotilaansa siirtämään lisää kiviä vuorilta solaan ja pystyttämään keihäitä hiekkaan esteiksi. Sitten hän juoksutti sotilaansa turvaan laakson sivuille, jotta välttäisi turhaa mieshukkaa, sillä muuta hän ei voinut enää tehdä. Heettiläisten joukot nimittäin rymistelivät jo raskailla sotavaunuillaan suoraan aavikon poikki, välittämättä isoista kallionlohkareista tai terävistä keihäistä.
Horemhebin onneksi Azirun joukot olivat jo varmoja voitostaan, ja piiskasivat vain hevosiinsa lisää vauhtia päästäkseen nopeammin vesisäiliöiden luo, joita päällikkö Horemheb oli käskenyt miestensä asettaa näkyville ojan toiselle puolelle. Seuraavat tapahtumat olivat sodan viimeisiä hetkiä, ja paikalla olleiden mukaan myös hyvin ikävää katsottavaa.
Heettiläisten vaunujen syöksyessä ojaan vaunut säilyivät kyllä ehjinä, mutta hevosista ja sotilaista ei voinut sanoa samaa, sillä vaikka sotilas ei olisi jäänyt vaunujen alle tai tullut murskatuksi hevosen painon johdosta, seuraava rivillinen hevosvaunuja piti huolen siitä, että kukaan ei kömpinyt ylös leveästä ojasta. Egyptiläisten onneksi he olivat tehneet ojasta tarpeeksi syvän, ja siksi melkein jokainen vaunu syöksyi kuolemaansa. Loput henkiin jääneet joko hylkäsivät vaununsa ja karkasivat vuorille, jolloin siellä piileskelleet Egyptin sotilaat surmasivat heidät, tai jäivät sotakentälle helpoksi saaliiksi egyptiläisille.
Vaikka Horemhebin joukot voittivatkin tämän taistelun, heitä odottaa vielä Ghaza-linnan piirityksen tuhoaminen. Seuraamme taistelua lähettäen viestinviejiä sinne ja takaisin, jotta te, rakkaat lukijamme, saisitte tietää kaikki tärkeimmät tapahtumat täältä Egyptistä aina Meren saarille asti.
Ja mainittakoon vielä, että eräs Sinuhe-niminen lääkäri on kulkenut tähän asti matkassa Horemhebin mukana. Hän on parantanut yli sata Egyptin sotilasta sekä vaikeasti haavoittuneita heettiläisiä. Siinä on aito egyptiläinen! Kiitos, Sinuhe egyptiläinen!
Toivottavasti jaksatte lukea :D
VastaaPoista