tiistai 11. joulukuuta 2018

Teht. 5: Itsearvioinnit

Blogin tekeminen sujui ihan hyvin, mutta kirjan lukeminen tuotti joskus ongelmia, sillä kirja saattoi välillä tuntua tylsältä, ja siksi ei ollut mielenkiintoa sen lukemiseen. Muuten blogin tekeminen oli hyvää vaihtelua perinteiselle kirja- ja vihkotyöskentelylle.

Kuten jo edellä mainitsimme, kirjan lukeminen tuntui välillä hankalalta, mutta toisaalta lopetus oli hyvä. Ja toisaalta sitten ei. Sinuhe egyptiläisessä lopetus oli "hieman tylsähkö", mutta Tähdet kertovat, komisario Palmussa lopetus oli "ainoa hyvä kohta koko kirjassa"! Eroavaisuuksia siis löytyi, ja huvittavinta meistä oli tässä nähdä, kuinka erilaista sisältöä yksi ja sama kirjailija voi tuottaa, sillä olivathan molemmat kirjoistamme suomalaisen Mika Waltarin käsialaa.

Blogikeskustelut (ks. Teht. 3) jäivät lopulta aika pieneksi osaksi työtämme. Keskustelut olisivat muuten olleet hyvin helppoja, mutta emme oikein keksineet keskustelulle aiheita. (Ja se jos jokin tuppaa usein hidastamaan keskustelua, kun ei tiedä mistä keskustelee!)
Mutta yleisesti ottaen "keskustelut onnistuivat loistavasti".

Ensimmäisen, toisen, kolmannen sekä viidennen tehtävän teimme yhdessä samoihin blogauksiin, mutta neljännen tehtävän jaoimme kahteen eri blogipäivitykseen: toinen oli kirje (neljäs vaihtoehto), ja toinen oli uutinen jostain kirjan tärkeästä tapahtumasta (ensimmäinen vaihtoehto).

Arvosanoiksi:

-Altille 8.5 siksi, että hänellä oli lyhyempi kirja ja sen lukemisessa kesti pidempään.

-Leeville 10 siksi, että hänellä oli laajemmat vastaukset tehtävissä.























perjantai 7. joulukuuta 2018

Teht. 4.1: Uutinen

Erämaan suuri verilöyly: tuhansia kuollut!


Egypti lähti sotaan heettiläisiä vastaan vain kuunkierto sitten, vuonna 1350 eaa, jolloin Egyptiläisten ja heettiläisten joukot kohtasivat heettiläisten keskuksen Nesan lähistöllä. Taistelusta tuli verinen mutta nopea, ja pian saimme tietää tuloksen. Mahtavan ylipäällikkö Horemhebin joukot olivat hänen johdollaan saavuttaneet useita voittoja kuluneen kuunkierron aikana. Kuitenkin viimeisin haaste oli ylivoimaisesti suurin ja vaati eniten uhrauksia taistelun molemmilta osapuolilta.


Heettiläiset olivat jo pitkään valloittaneet Egyptin maata luvatta ja egyptiläisten heitä kummemmin estelemättä, sillä farao Ekhnaton vihasi sotaa eikä antanut kenenkään hyökätä heettiläisiä vastaan tai ajaa heitä pois. Kuitenkin farao Ekhnaton oli vain kuunkierto ennen kuolemaansa antanut luvan päällikkö Horemhebille johtaa joukkonsa valloittamaan takaisin nämä vääryydellä ryöstetyt alueet.

Päällikkö Horemhebilla oli kuitenkin ongelmia heti alusta asti: hänellä ei nimittäin ollut kuin farao Ekhnatonin pienehkot joukot, sillä farao oli itse uskonnollisessa hurmoksessaan halunnut poistaa kaikki sotajoukot armeijan käytöstä, lukuun ottamatta ylipäällikkö Horemhebin läheisimpiä sotilaita ja upseereita.

Mutta ylipäälliköllä oli jo hyvä suunnitelma valmiina: mennessään uhraamaan suurelle Ammonille hän piti ensin kunnioitusta herättävän puheen temppelin edessä, ja tällä hän voitti puolellensa monet epäuskoiset saaden näin täydennystä joukkoihinsa. Hän myös marssitti kasvaneet joukkonsa katujen halki, joka herätti pelkoa sekä kunnioitusta kansassa ja näin vahvisti hänen asemaansa.

Pian päällikkö Horemheb alkoi palkata kaikkialta Egyptistä tulevia miehiä mukaansa sotaretkelle, sillä ne kansalaiset, jotka kannattivat faraota, menettivät kaiken omaisuutensa suuren Ekhnatonin  kuollessa ja väärän jumalan, Atonin, kuollessa hänen mukanaan. Vielä hän osti jokaisen Kreetasta tulevan laivan miehistön käyttöönsä, ja hänen joukkonsa kasvoivat hetkessä kymmenkertaisiksi.

Kun ylipäällikkö Horemheb saapui joukkoineen Taniksen erämaahan, he tuhosivat kolmen yön aikana kaikki heettiläisten valtavat vesiruukut, joita nämä olivat sijoittaneet ympäri erämaata. Tämä aiheutti suurta sekasortoa heettiläisten keskuudessa, ja ruukkujen tuhoaminen oli tärkeää sodan lopputuloksen kannalta.

Seuraavaksi he kiisivät Siinain erämaan läpi, aina Syyriaan asti, jättäen hitaammat muona- ja lääkintäjoukot taakseen. Syyriassa he olivat voittoisia monessa taistelussa kuningas Azirun johtamia syyrialaisia ja heettiläisiä vastaan, kunnes Horemhebin joukot saavuttivat Ghazan. Siellä taistelun suunta muuttui kokonaan; heettiläiset nimittäin kokosivat joukkonsa ja yhdistivät voimansa Syyrian joukkojen kanssa, ja lopulta he saivat kiivaat egyptiläiset perääntymään ja näin he saattoivat jatkaa Ghazan piiritystä, sillä Ghazan voittaminen Egyptiltä merkitsisi Azirun joukkojen varmaa voittoa.

Sodan jaloissa potkittu ja nöyryytetty Horemheb päätti silti viisaasti jäädä paikoilleen toipumaan haavoista sen sijaan, että olisi käynyt epätoivoisesti uuteen hyökkäykseen. Hänellä ei nimittäin ollut enää edes 500 taistelukelpoista miestä joukoissaan niistä 2 500:a jotka lähtivät Egyptistä. Sen sijaan hän antoi sotilailleen käskyn kaivaa maahan syviä ojia ja kiskoa suuria kallionlohkareita solaan esteiksi heettiläisten sotavaunuille.

Näin sotilaat raatoivat solassa iltaan asti, jolloin Horemheb laittoi tiedustelijat asemiin odottamaan yötä. Moni ei nukkunut tuona yönä, ja kun aamu koitti, vain jotkut onnekkaat tiedustelijoista palasivat takaisin leiriin. Heettiläiset olivat kierrelleet koko yön solassa ja aiheuttaneet huomattavaa vahinkoa Horemhebin joukoille.

Seuraavana päivänä varsinainen suuri sota alkoi. Jos Egypti nyt perääntyisi, kuningas Aziru tuhoaisi ensin heidän joukkonsa, sitten valtaisi Ghazan ja lopuksi valloittaisi koko Egyptin maan. Ylipäällikkö Horemheb kuitenkin tiesi tämän, ja hän ei aikonut antaa sen tapahtua; olihan hän antanut silloiselle faraolle sanansa, että Ghaza pitäisi ja Egypti tulisi vielä kukistamaan Azirun joukot, ja juuri hän olisi se joka tulisi nostamaan Egyptin taas täyteen kukoistukseensa.

Heettiläiset syöksyivät ensin noin kahdensadan sirpeillä varustetun sotavaunun voimin egyptiläisten varustuksia vastaan. Egyptiläiset kuitenkin onnistuivat torjumaan nämä leikkaavat vaunut helposti, sillä useimmat niistä törmäsivät kiviin, terät katkesivat, hevoset sotkeentuivat jalkoihinsa ja vaunut kaatuivat maahan, jolloin Horemhebin sotilaiden oli helppo pistää heidät kuoliaiksi keihäillään.

Horemheb ei kuitenkaan innostunut tästä liikaa, vaan laittoi sotilaansa siirtämään lisää kiviä vuorilta solaan ja pystyttämään keihäitä hiekkaan esteiksi. Sitten hän juoksutti sotilaansa turvaan laakson sivuille, jotta välttäisi turhaa mieshukkaa, sillä muuta hän ei voinut enää tehdä. Heettiläisten joukot nimittäin rymistelivät jo raskailla sotavaunuillaan suoraan aavikon poikki, välittämättä isoista kallionlohkareista tai terävistä keihäistä.

 Horemhebin onneksi Azirun joukot olivat jo varmoja voitostaan, ja piiskasivat vain hevosiinsa lisää vauhtia päästäkseen nopeammin vesisäiliöiden luo, joita päällikkö Horemheb oli käskenyt miestensä asettaa näkyville ojan toiselle puolelle. Seuraavat tapahtumat olivat sodan viimeisiä hetkiä, ja paikalla olleiden mukaan myös hyvin ikävää katsottavaa.

Heettiläisten vaunujen syöksyessä ojaan vaunut säilyivät kyllä ehjinä, mutta hevosista ja sotilaista ei voinut sanoa samaa, sillä vaikka sotilas ei olisi jäänyt vaunujen alle tai tullut murskatuksi hevosen painon johdosta, seuraava rivillinen hevosvaunuja piti huolen siitä, että kukaan ei kömpinyt ylös leveästä ojasta. Egyptiläisten onneksi he olivat tehneet ojasta tarpeeksi syvän, ja siksi melkein jokainen vaunu syöksyi kuolemaansa. Loput henkiin jääneet joko hylkäsivät vaununsa ja karkasivat vuorille, jolloin siellä piileskelleet Egyptin sotilaat surmasivat heidät, tai jäivät sotakentälle helpoksi saaliiksi egyptiläisille.

Vaikka Horemhebin joukot voittivatkin tämän taistelun, heitä odottaa vielä Ghaza-linnan piirityksen tuhoaminen. Seuraamme taistelua lähettäen viestinviejiä sinne ja takaisin, jotta te, rakkaat lukijamme, saisitte tietää kaikki tärkeimmät tapahtumat täältä Egyptistä aina Meren saarille asti.

Ja mainittakoon vielä, että eräs Sinuhe-niminen lääkäri on kulkenut tähän asti matkassa Horemhebin mukana. Hän on parantanut yli sata Egyptin sotilasta sekä vaikeasti haavoittuneita heettiläisiä. Siinä on aito egyptiläinen! Kiitos, Sinuhe egyptiläinen!




torstai 29. marraskuuta 2018

Teht. 4. 4: Kirje



Terve, Altti Tässä. Kirjoittelen nyt teille, neiti Pelkonen, kirjeen teidän edellispäivisistä tapahtumista ja kuinka olisit ehkä voinut toimia toisin.

Kun löysit puliukon puskasta ja tapasit Turva Toverin, ei olisi kannattanut päästää Turva Toveria pois rikospaikalta, vaan hän olisi voinut olla hyvä todistaja poliisien kuulustelussa.

Mutta en usko että siinä paniikissa kävi edes mielessä poliisin kuulustelu, joten saat hölmöytesi anteeksi.

Ole parempi jatkossa ja heips.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Teht. 3: Lukupäiväkirjan aikataulu & kirjallisuuskeskustelua

Aloimme lukemaan teoksia 25.10, ja olemme lukeneet ne viimeistään 7.12.

Kirjat, joita luemme, ovat Sinuhe egyptiläinen ja Tähdet kertovat, komisario Palmu. Molemmat teokset ovat suomalaisen kynäilijän Mika Waltarin käsialaa.



Teht. 2: Romaanit klassikkoina

Romaanien perustiedot:

Romaanien nimet ovat Sinuhe Egyptiläinen ja Tähdet kertovat, komisario Palmu. 
Kummatkin kirjat on kirjoittanut Mika Waltari.
Sinuhe egyptiläinen on genreltään historiallinen romaani, ja Tähdet kertovat on rikosromaani. Molemmat romaanit ovat julkaistu yli 50 vuotta sitten, Sinuhe egyptiläinen on julkaistu vuonna 1945, ja Tähdet kertovat on julkaistu vuonna 1962, 17 vuotta myöhemmin.
Sinuhe Egyptiläistä pidetään Mika Waltarin tähtiteoksena, ja se on jopa äänestetty suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi vuonna 2008 sekä vuosisadan kirjaksi vuonna 2017. Teos on myös käännetty 41 kielelle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinuhe_egyptiläinen

Sinuhe Egyptiläinen otettiin todella hyvin vastaan, ja siitä tulikin nopeasti kansainvälinen menestysteos. Yksi suuren suosion syistä voisi olla se, että vaikka se kertoi 1300-luvulla e.a.a. olevasta Egyptin maasta ja sitä kiertelevästä lääkäristä, se voisi yhtä hyvin kertoa nykypäivän maailmasta ja 2000-luvun ongelmista. Myös ihmisten ajatukset sekä arvot ovat hyvin samanlaisia Waltarin kuvauksessa entisajan Egyptistä kuin nykymaailmassakin.

https://jussivirtanen.fi/blog/sinuhe-egyptilainen-mika-waltari/

Sinuhe Egyptiläisestä on tehty muun muassa Michael Curtizin ohjaama, vuonna 1954 ilmestynyt Hollywood-elokuva Sinuhe, egyptiläinen, alkuperäisesti nimellä The Egyptian. 
Suomessa menestysteoksesta on tehty radioon vuonna 1982 valmistunut 22-osainen kuunnelma Radioteatterille. Kuunnelman muotoili radioon sopivaksi Marja Rankkala.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinuhe_egyptil%C3%A4inen#Sovitukset

Oma ensivaikutelmani teoksesta oli myönteinen; odotin paljon henkilöiden käyttäytymisen sekä ihmisten välisten suhteiden kuvaamista, ja odotin koko tarinan pyörivän niiden ympärillä. Hieman samanlaista toimintaa sain havaita lukiessani kirjaa, mutta olin jopa hämmentynyt siitä, miten rohkeasti Waltari kirjoitti asioista ja kuvasi yhteiskuntaluokkien eroja.


Tähdet kertovat, komisario Palmu oli esiintymisvuonnaan paras yleisömenestys.

Teoksesta on tehty elokuva samalla nimellä vuonna 1962.

Kriitikko Yrjö Kempin sanoi että "komissaario Palmu tähdet kertovat oli filminä parempi kuin edeltävät Komisario Palmu -elokuvat mutta juoneltaan ja aiheeltaan hieman ohuempi."

Itse en tykkää teoksen aloituksesta, se on liian hidas minun makuuni.


keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Teht. 1: Keitä olemme

Olen Leevi Lasonen ja pidän lukemisesta.

Blogia en ole ennen kirjoitellut mutta olen kommentoinut vauva.fi-sivulla. Kirjoittajana olen aika nopea tosin paperille kirjoittaminen on enemmän minun juttuni.

Odotan blogin kirjoittamisen kehittävän ilmaisutaitojani, ja kirja, jota luen, on hyvin mielenkiintoinen, joten aion lukea sen kunnolla. Waltari on onnistunut luomaan hyvän jännityksen pääteokseensa, joten odotan innolla loppuratkaisua.


Olen Altti Valjakka  ja lukemien ei oikein ole minun alaani koska kyllästyn pitkän tekstin lukemiseen nopeasti.

Blogia en ole kirjoittanut ennen tätä mutta olen kotisivuja väsäillyt. Tietokonella kirjoittaminen on mielestäni mukavaa

Odotan innolla blogin kirjottamista, mutta kirjan lukeminen ei tule olemaan mukavaa.

Teemme tämän blogin parityönä.